Tänään on oikein ihana ilma! Lähdettiin sitten sen kunniaksi kaverini Katrin kanssa (ja tietty pikku-tytön) metsään ja rantaan vähän kuvailemaan. Tai no, oikeastaan minä kuljin koiran kanssa ja Katri kuvasi :)
Kuljettiin se perinteinen reitti rannan kautta metsään ja siitä meille. Käveltiin se vaan vähän hitaammin (aika paljon hitaammin :'D ), kun pysähdyttiin välillä kuvailemaan. Lumi oli tosi innoissaan ihanasta ilmasta ja pomppi ympriinsä. Minulla oli Piipu (se oranssi pallo, jolla on naama, sarvet ja kova vinkuääni) mukana, joten uskalsin väliin päästää tyttösen irti.
Käveltiin ensin rannalle, kun tarkoitus oli mennä taas kentälle, mutta sen oli vallannut kaksi poikaa jalkapalloineen, eikä pallohullun koiran kanssa voi sinne mennä. Käveltiin siinä rannalla hetken ja Lumi sai haistella vähän paikkoja. Käännyimme rantatieltä hiekkatielle. Siinä hetken leikimme koirulin kanssa käpysellä, kunnes jatkoimme matkaa metsäpolulle.
Siinä huomasin parin puunrungon, joiden yli yritin hyppyyttää tyttöä, muttei siitä tullut yhtään mitään. Valkovuokkomeri oli niin täynnä joidenkin pienten otusten tuoksuja, ettei Lumi uhrannut edes ajatusta minun typerälle puunrungolleni. Istutin tyttö-paran istumaan valkovuokkojen keskelle ja Katri sai muutavan ylisuloisen kuvan. No, minkäköhän muunkaanlaisia kuvia Lumista saa, kuin suloisia ja ihan kaheleita/tärähtäneitä tai sellasia, missä nenä on niin lähellä kameraa, ettei näykkään mitään muuta :D
Metsäpolulta poikkesimme kalliolle hetkeksi istumaan ja syömään Katrin paistamia munkkeja. Ihania! ♥ Bono käveli kallion juurella ja Lumi olisi ollut niin innoissaan menossa tervehtimään sitä, mutta olimme juuri lähdössä, eikä olisi ollut niin sopivaa vaan rynnätä sinne ja sanoo vaan, että "Koira tahto niin kovasti tavata! ^^'"
Palasimme takaisin polulle ja jatkoimme siitä koulun metsän suojiin hyppelemään uudestaan puunrunkoja. Saimme onnistuneita hyppyjä, joista saimme hyvät kuvatkin. Jee! :D
Jatkettiin siitä vielä vähän matkaa metsään, jossa oli toinen kaatunut puu. Siinä leikimme Piipulla hetken ja hypimme puunrungon yli. Sai pentu välillä kurittaa itsekkin Piipua, mutten antanut sitä sille kovinkaan pitkäksi aikaa, koska sillä on tietysti tapana lähteä karkuun, jos sillä on suussa jotakin. Se luulee tietenkin, että Piipu otetaan siltä pois, jos se tulee liian lähelle (niinkuin ainahan onkin tarkoitus :'D )
Kierreltiin ja kaarreltiin siinä metsässä hetken, kunnes palasimme hiekkatielle tarkoituksena lähteä kotiin. Olin antanut Lumille Piipun, jota se kantoikin uskollisesti puolimatkaa. Kun olimme tulleet ihan kunnolliselle laatoitetulle tielle, huomasimme Piipun puuttuvan!! Voi kamalaa! Onneksi oli lyhyt matka siihen, mihin arvelin Piipun pudonneen ja tiesin onneksi juuri mihin se oli jätetty :) Palattiin sitten hakemaan Piipu-parka ja jatkoimme siitä kotiin. Onneksi sentään valkovuokkoinen pikku-koira ei kadonnut matkalla! ♥♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti