Vihdissä

Sorry, tää blogin kirjottaminen on nyt vähän jäänyt, kun oon ollut heti kesän alussa yli viikon rippileirillä, sitten kolme päivää roomassa, sitten juhannus mummilla ja viikon ratsastusleirillä Imatralla. Lisäksi ollaan muutettu uuteen taloon :D Sekin on vienyt aika paljon aikaa... Mutta nyt vihdoin olen taas kotona [täällä uudessa kodissa kylläkin] ja aikaa on taas alkaa kirjottamaan.

Viime päivät on menny aika samanlailla. Aamu-, päivä- ja iltalenkit tehty, koira ruokittu ja leikitetty yms... Ollaan saatu etittyä paljon uusia polkuja täällä uudessa paikassa ja on tosi kiva, kun täällä lähes kaikki lenkkipolut on hiekkatietä tai metsäpolkua. Metsiä on kyllä valitettavasti aika rajallisesti ja kaikki metsät ovat aikas pieniä, mutta onneksi hiekkateitä riittää! Ja onneksi ei ole mitään autotienvierustaa tai betonitietä pelkästään!! Kamalaa ois asua jossain Helsingin keskustassa, josta ei löytyis edes yhtä pientä vihreää pensasta.

Siinä se nyt on, kun autossa tulee aina huono olo :(

No mutta asiaan! Eilen olin kaverini kanssa meidän mökillä Vihdissä ja koiruus tuli tietysti mukana. Se oli ihan hepulia koko koira ja juoksi ympäri pihoja. Ensimmäiseksi se tietysti dyykkas uimaan! Sitä se rakastaa varmasti yli kaiken! Sitten se riehu ja kieri nurmikoilla ja paimensi meitä juoksemaan sen kanssa.

Uiminen on niin hauskaa!! ♥♥

Kaiken maailman keppejä se sieltä löysi ja söi kaikki mansikat ja mustikat! Etenkin mansikat! Rannan tuntumassa olevista ruohokummuista ei jäänyt jäljelle kovinkaan montaa marjaa :'D

Yhdessä vaiheessa leikittiin myös koiran kanssa. Riehuttiin sen kanssa niin, että jälkeenpäin reisi oli ihan nokkosenpistoilla [ruohikossa lymyilevien näkymättömien nokkosvauvojen takia], polvet ruhjeilla ja verillä ja jalat muutenkin aivan täynnä hyttysten pistoja. Käteen sain punaisen ja mutaisen kynsien jäljen. Se tuli siitä, kun makasin hetken maassa lopen uupuneena ja koira juoksi ihan mun yli. Katrinkin yli se pöhkö juoksi, kun ei millään voinut väistää tai hypätä yli!

Sitten kun mentiin uimaan, pudotimme [muka kostoksi] koiran laiturilta, kun se ei uskaltanut rappusia tulla. Siitä se ui ylös rantaan ja sai kamalan hepulin ja tietysti tuli taas takaisin. Sitten oli meidän vuoro mennä uimaan. Kun olimme vedessä, juoksi koira nopeasti pois. Ihmettelin, että mitä se meni haukkumaan, mutta se oli mennyt mummini luokse ja haukkunut hänelle ja sitten katsonut taakseen, sinne missä me uimme, että "Tytöt on nyt uimassa tuolla! Miten ihmeessä mä ne nyt pelastan!?" ilmeellä :3 Voi kun suloinen! Hanni tietysti oli heti ihan liikuttunut ja tuli sinne laiturille "avuksi" [oikeastaan vain koiran henkiseksi tueksi] :'D

Siinä on pikku-tytön tassunjäljet, tosin
ne näkyy aika huonosti :')

 

Vihdissä on niin kivaa!

Joku päivä voisin kirjoitella hieman uusista lenkkipoluista, mutta se jää sitten ensi kertaan! Ei sitä kaikkea ehdi kirjoittaa yhdessä viestissä ;)

Mulla onkin keppi!! Sulla ei :P